Lähdemme aamulla Helsingistä kohti Johannesburgia ja Etelä-Afrikkaa, jonne saavumme illalla. Matkalla on välilasku ja koneenvaihto.

Yövymme Johannesburgissa ennen kuin jatkamme seuraavana aamuna lentäen Windhoekiin, Namibiaan.

Joillain lähtöpäivillä lennämme Helsingistä Windhoekiin (välilasku ja koneenvaihto).

Saavuttuamme Windhoekiin ajamme hotellille rentoutuaksemme pitkän matkan jälkeen. Iltapäivällä lähdemme vierailulle Martti Ahtisaari Primary Schooliin.

Käynti Martti Ahtisaari Primary Schoolissa Namibiassa on valaiseva kokemus. Se esittelee sekoituksen kulttuurista rikkautta ja sitoutumista koulutukseen. Kun astuu koulun tiloihin, huomaa heti innokkaiden oppilaiden ja omistautuneiden opettajien synnyttämän ilmapiirin. Vastikään lisätyt luokkahuoneet kertovat koulun kasvusta ja omistautumisesta oppimisympäristön parantamiseen. Koulu tarjoaa opetusta namibialaisille lapsille luokalta 0 luokalle 7.

Illalla kokoonnumme nauttimaan yhteisen tervetuloillallisen.

Ajamme lounaaseen läpi maisemien, joita leimaavat korkeat punaiset esihistorialliset dyynit. Täällä elää paljon villieläimiä. Leirimme sijaitsee Namibin aavikon laidalla.

Pääsemme kokemaan upeat dyynit, jotka kohtaavat tähtitaivaan ja tarjoavat vertaansa vailla olevan seikkailun maailman ainutlaatuisimpiin kuuluvissa maisemissa.

Teemme auringon laskiessa pienen iltakävelyn aavikolla. Illallinen leirissä.

Päivän ajomatka n. 370 km.

Vietämme koko päivän upean kauniissa Namib-Naukluftin kansallispuistossa, joka on Afrikan kolmanneksi suurin. Kansallispuistoon kuuluu Naukluft-vuoret sekä osa Namibin autiomaasta, jota pidetään maailman vanhimpana. Vaikka autiomaa on karu ja kuiva, siellä asuu iso joukko eläimiä, mm. käärmeitä ja hyönteisiä sekä gekkoja, hyeenoja, sakaaleja, strutseja, hyppyantilooppeja ja beisoja. Kasvi- ja eläinmaailma pysyy aavikolla elossa satunnaisten sadekuurojen ja Atlantilta nousevan sumun ansiosta. Voimakas tuuli muodostaa myös jättimäisiä hiekkadyynejä, jotka voivat olla jopa 340-metrisiä. Dyynin väri kertoo sen iästä: hiekan sisältämä rauta ruostuu ajan kanssa.

Ajamme Sossuvleihin, jossa okranväriset hiekkadyynit ympäröivät kuivuneita vesialtaita, suolasaostumia ja pystyyn kuolleita puita. Seuraava kohteemme on aavemainen Deadvlei. Yli tuhat vuotta sitten Tsauchabjoki tulvi rankkasateiden seurauksena ja alueelle syntyi pieniä lampia. Akaasiapuut alkoivat kasvaa seudulla. Muutamien satojen vuosien jälkeen ilmasto muuttui rajusti ja alue kärsi kuivuudesta. Puut eivät selvinneet ilman vettä. Kuivuus oli niin vakava, että puut kuivuivat pystyyn, ja aavikon ankara aurinko paahtoi puut mustiksi. Vielä 900 vuotta myöhemmin puunrungot seisovat yhä pystyssä.

Seuraava kohteemme on Dune 45, yksi Namibian kuvatuimpia hiekkadyynejä. 170 metrin korkeudesta on hyvä ihailla ympäröiviä maisemia, mikäli onnistut kiipeämään dyynin päälle.

Tyhjennettyämme hiekat kengistä jatkamme matkaa kohti Sesriem-rotkoa. Teemme lyhyen kävelyretken alas rotkoon, joka on syntynyt, kun Tsauchabjoki on kaivertanut reittinsä läpi kallioiden. Rotko on noin kilometrin mittainen, jopa 30 m syvä ja paikka paikoin vain 2 m leveä. Nimi Sesriem on afrikaansia ja merkitsee kuutta vyötä, sillä uudisasukkaiden täytyi kiinnittää yhteen kuusi vyötä, jotta he saivat nostettua vettä rotkosta.

Illallinen leirissä.

Päivän ajomatka n. 140 km.

On aika ottaa suunta kohti Namibian kolmanneksi suurinta kaupunkia, Swakopmundia, joka sijaitsee rannikolla. Swakopmund toimii tukikohtanamme seuraavat päivät. Matkan varrella pysähdymme ylittäessämme Kauriin kääntöpiirin 23. leveyspiirillä päiväntasaajan eteläpuolella. Noin 30 km ennen Swakopmundia ohitamme Walvis Bay  laguunin, jossa voi hyvällä onnella nähdä mm. pelikaaneja ja flamingoja.

Swakopmund perustettiin 1892, kun alue oli Saksan siirtomaa. Kaupungin arkkitehtuurissa näkyy vahva saksalaisvaikute, erityisesti vanhassa keskustassa on monia baijerilaistyylisiä rakennuksia. Kaupunkia ympäröi kolmelta sivulta Namibin aavikko ja yhdellä sivulla tyrskyää viileä Atlantti. Swakopmundissa sataa harvoin, mutta kiitos kylmän Benguelan merivirran, alue saa kosteutta mereltä nousevasta sumusta, jonka tuuli puhaltaa jopa 140 km:n tuntivauhdilla yli kaupungin. Eläimet ja kasvit ovat sopeutuneet erikoiseen ilmiöön, jossa sumu on ensisijainen kosteuden lähde.

Majoituttuamme hotelliin loppupäivä on omaa aikaa tässä idyllisessä rannikkokaupungissa.

Varhaisen aamiaisen jälkeen lähdemme Walvis Bayn satamakaupunkiin, joka sijaitsee samannimisessä lahdessa. Walvis Bay on Namibian ainoa syväsatama. Teemme mukavan veneretken lahdella. Näemme pelikaaneja, harmaalokkeja ja merimetsoja. Pääsemme ehkä näkemään, kuinka tarkasti ja ylväästi merilinnut nappaavat kalan nokkaansa – joko suoraan merestä tai turistin käsistä. Jos meillä on onnea, saamme seuraksemme retkelle hylkeitä ja delfiinejä – tätä emme kuitenkaan voi taata. Lahdella toimii monia osteriviljelyksiä, ja ohitamme Pelican Point -särkän, jolla elää iso turkishyljeyhdyskunta. Ennen kuin saavumme Walvis Bayn teollisuussatamaan, kapteeni avaa pari pulloa kuohuviiniä, jota nautimme tuoreiden ostereiden kyytipoikana.

Mikäli haluat ottaa rauhallisemmin, voit viettää päivän shoppaillen ja hankkia itsellesi muistoksi paikallisia käsitöitä, kuten naamioita, patsaita tai mattoja. Voit käydä myös jossakin monista museoista, esim. Swakopmund Museumissa, joka kertoo kaupungin historiasta. Ehkä kiinnostavampaa on vierailu Kristall Galeriessa, joka esittelee jalokiviä, puolijalokiviä ja kristalleja. Esillä on mm. maailman suurin kvartsikristalli, joka painaa yli 14 tonnia ja jonka iäksi arvioidaan 530 miljoonaa vuotta. Hyvä vaihtoehto on myös kävelykierros kaupungilla ihaillen rakennuksia, jotka edustavat klassista saksalaista arkkitehtuuria. Esimerkkinä mainittakoon upea vanha vankilarakennus Alte Gefängnis, jota voisi erehtyä luulemaan rautatieasemaksi tai kylpyläksi.

Päivien 5 ja 6 ajomatka n. 350 km.

Jätämme hetkeksi hyvästit rannikolle ja ajamme sisämaahan kohti kaunista ja koskematonta Damaralandin aluetta. Täällä on aukeita tasankoja ja syviä rotkoja. Vuoristoja leikkaavat leveät soratasangot, jotka muuttuvat hiekkaisiksi, reheväkasvuisiksi jokiuomiksi ja kuumiksi, kuiviksi laaksoiksi. Alueella elää norsuja, kirahveja ja strutseja. Hyvällä onnella näemme myös uhanalaisia pensassarvikuonoja. Sarvikuonokanta kehittyy parhaillaan hyvään suuntaan, mutta laji on yhä uhanalainen. Syömme illallista yhdessä.

Päivän ajomatka n. 330 km.

Aamiaisen jälkeen matka jatkuu Kamanjabin kylään. Matkan varrella pysähdymme pienessä heimokylässä, jossa asuu himba-kansaa. Himbat ovat puolipaimentolaisia, jotka pitävät lampaita ja vuohia ja jotka tunnistaa yleensä helposti. Erityisesti naisten tapa koristella itsensä on omalaatuinen: naiset voitelevat itsensä päivittäin punertavalla rasvan, tuhkan ja okran seoksella sekä suojellakseen ihoaan auringolta että noudattaakseen himbojen kauneusihanteita. Myös hiukset voidellaan ja ne roikkuvat paksuina punaisina pötkylöinä. Punertavan voiteen lisäksi naiset kantavat yllään ainoastaan vuohennahkaisia hameita ja värikkäitä koruja, jotka ilmaisevat naisen paikan heimon hierarkiassa.

Naiset huolehtivat tyypillisesti lapsista, eläimistä ja muista töistä, kun taas miesten hommia ovat pienen kylän poliittiset tehtävät. Himbat esittelevät meille perinteistä elämäntapaansa, ja saamme kuulla heidän uskomusjärjestelmästään, rituaaleistaan ja suhteestaan luontoon.

Yövymme Opuwossa ja syömme illallisen.

Päivän ajomatka n. 210 km.

Matkamme jatkuu Etoshan kansallispuiston pohjoispuolella. Käymme Nakambale-museossa, joka toimii entisellä suomalaisella lähetysasemalla Olukondassa lähellä Ondangwan kaupunkia Namibian pohjoisosassa. Museo on nimetty suomalaisen lähetystyöntekijän Martti Rautasen mukaan: hänen ambonkielinen lempinimensä oli Nakambale, “mies, joka käyttää hattua”. Rautanen saapui Olukondaan vuonna 1880 ja toimi lähetysaseman johtajana. Hänen ehdotuksestaan rakennettiin kirkko ja lähetystalo. Molemmat rakennukset ovat yhä olemassa.

Yövymme lodgessa Ondangwan ulkopuolella ja syömme illallisen.

Päivän ajomatka n, 220 km.

Matka jatkuu maailmankuuluun Etoshan kansallispuistoon, jonka keskellä on valtava suolapannu – kangastukset ja lämpöväreily kuuluvat asiaan. Jättikokoisen suolapannun reunoilla on lähteitä, jotka synnyttävät vesikuoppia. Niiden ympärille kokoontuu joukoittain eläimiä.

Suolapannu kuivui joitakin tuhansia vuosia sitten, mutta sadeaikaan osa valkoisesta suolapannusta jää tulvan alle. Paikalle saapuu tuolloin isoja parvia flamingoja ja pelikaaneja. Täällä voi nähdä myös leijonia, norsuja, leopardeja, sarvikuonoja ja kirahveja.

Teemme ensimmäisen safarin kauniissa kansallispuistossa erikoisvalmisteisilla Kiboko-busseilla. Aamusafari kestää noin kolme tuntia. Puiston pinta-ala on noin 20 000 km2. Puistossa elää yli 340 lintulajia, 110 liskolajia, 16 sammakkolajia ja yksi kalalaji sekä 114 nisäkäslajia, kuten norsu, leijona, sarvikuono, seepra, sakaali, gepardi ja mustanaamaimpala. Safarin jälkeen palaamme leiriin ja meillä on aikaa rentoutua ennen iltapäiväsafaria.

Yövymme leirissä, joka sijaitsee kansallispuiston alueella. Naapureinamme ovat upea luonto ja villit eläimet. Illallisen syömme leirissä.

Etosha on yksi Afrikan tärkeimpiä suojelualueita ja siellä elää tuhansia villieläimiä, kuten juovagnuita, hyppyantilooppeja, seeproja, kuduja, kirahveja, gepardeja, leopardeja, leijonia ja norsuja. Ajamme Kiboko-busseilla puiston poikki suolapannun kautta. Yövymme Ethosan kansallispuiston ulkoupolella ja syömme yhteisen illallisen.

Lähdemme kohti etelää ja pääkaupunkia Windhoekia. Yövymme Otijworangon kaupungissa ja syömme illallisen.

Päivän ajaomatka n. 170 km.

Aamiaisen jälkeen ajamme Windhoekin lentokentälle ja kotimatka alkaa. Lennämme ensin Johannesburgiin, josta jatkamme Helsinkiin (matkalla on välilasku ja koneenvaihto).

Päivän ajomatka on n. 300 km.