Albania ja Adrianmeren rannikko

Lennämme Helsingistä Tiranaan. Matkatavarat saatuamme ajamme suoraan hotellille.

Aamiaisen jälkeen lähdemme kaupunkikierrokselle. Ajamme pitkin yhtä kaupungin pääväylistä, Deshmoret e Kombit -bulevardia, Kansallisten marttyyrien bulevardia, jonka aiempi nimi oli Mussolinin bulevardi. Bulevardin varrella sijaitsee useita yliopistoja, hallinnollisia rakennuksia ja pankkeja. Jatkamme matkaa Skanderbegin aukiolle, joka on nimetty Albanian kansallissankarin mukaan. Skanderbegin patsas seisoo kunniapaikalla keskellä aukiota. Georg Kastriota (1405–1468) oli osmanien palveluksessa ja sai lisänimen Skanderbeg, jossa yhdistyy nimi Iskander ja turkkilainen titteli ”bey”, joka tarkoittaa päällikköä.

Näemme kierroksen aikana myös Äiti Teresan aukion. Se on saanut nimensä tunnetun albanialaissyntyisen nunnan mukaan, joka vietti elämänsä auttaen Intian köyhiä. Jatkamme matkaa ohi Albanian kansallismuseon ja Pyramidin, joka rakennettiin alun perin diktaattori Enver Hoxhan museoksi. Nykyään se toimii kokouskeskuksena, mutta on purku-uhan alla, sillä paikalle on tarkoitus rakentaa uusi parlamenttitalo.

Seuraavaksi suuntaamme kaupungin keskustaan, jossa monien maiden lähetystöt sijaitsevat. Tiranan keskustalle antavat leimansa monet erilaiset rakennustyylit, jotka kytkeytyvät maan historian vaiheisiin: Esimerkiksi melkoisen komeilevat rakennukset vuosilta 1939–1944 kertovat ajasta, jolloin maa oli Italian miehittämä. Sodanjälkeisen kommunistisen ajan tunnistaa puolestaan monumentaalisesta neuvostotyylistä ja elementtirakentamisesta. Viime vuosina on järjestetty arkkitehtikilpailuja keskustan uudistamiseksi. Syömme lounaan paikallisessa ravintolassa. Loppuiltapäivä on varattu omille seikkailuille.

Kunnon yöunien jälkeen matka jatkuu kohti Sarandaa Joonianmeren rannalla. Matkan varrella pysähdymme Beratin kaupungissa maan keskiosassa. Beratin vanhakaupunki on Unescon suojelema. Terasseille ja kallioisiin rinteisiin rakennetut talot monine ikkunoineen kuvastavat kaupungin lempinimeä ”Tuhannen ikkunan kaupunki”.

Beratissa on viehättävä linna, joka sijaitsee kukkulan laella. Keskiajalla valtaosa kaupungin asukkaista asui linnan ympäristössä. Asukkaat olivat pääosin kristittyjä, ja linnan lähistöllä sijaitseekin noin 20 kirkkoa, joista useimmat ovat peräisin 1300-luvulta. Joissakin kirkoissa on nähtävillä Albanian tunnetuimman ikonimaalarin Onufrin töitä. Onufrille omistettu museo löytyy Pyhän Marian kirkosta. Kaupungissa on myös hienoja moskeijoita, kuten Kuningasmoskeija, joka on rakennettu 1400-luvun lopulla.

Osumjoki kulkee läpi Beratin, ja me käymme katsomassa kaunista Gorica-siltaa, joka yhdistää toisiinsa kaupungin kaksi vanhaa osaa, Mangalemin ja Gorican. Alkuperäinen puusilta rakennettiin Ahmet Kurt Pashan valtakaudella, nykyinen silta on uudempi. Ahmet Kurt Pasha hallitsi Beratia 1700-luvun lopulla lyhytaikaisen Beratin suurvisiirikunnan aikakaudella, joka oli yksi vuonna 1912 itsenäistyneen Albanian peruskivistä.

Saavumme Sarandaan myöhään iltapäivällä. Majoituttuamme hotelliin syömme illallisen yhdessä kaupungin monista ravintoloista.

Kaupungin nykyinen nimi merkitsee ”neljääkymmentä sankaria” ja viittaa tarinaan 40 kristitystä legioonalaisesta, jotka teloitettiin heidän uskonsa vuoksi. Sarandan historia ulottuu 300-luvulle eKr. jolloin kaupunki oli osa Epiruksen kuningaskuntaa. Tuolloin tarunhohtoinen Pyrrhos hallitsi laajaa osaa nykyisestä Albaniasta sekä Kreikan pohjoisosaa.

Sarandasta tuli myöhemmin Rooman valtakunnan tärkeä satama ja se veti puoleensa monia kansanryhmiä. Kaupunkiin muodostui iso juutalainen yhteisö, jonka ansiosta kaupungin kauppa alkoi kukoistaa entisestään. Rakennettiin muuri suojaamaan kaupunkia, samoin Agioi Sarantan luostari, jonka mukaan kaupunki myöhemmin sai nimensä. Nykyään luostarista ei ole paljonkaan jäljellä. Saksalaiset käyttivät sitä nimittäin tukikohtanaan toisessa maailmansodassa, ja tästä syystä englantilaiset pommittivat luostaria sodan lopussa. Nykyään kaupungin tunnusmerkki on hieman uudempi Lekuresin linna, jonka rakennutti paikallinen ruhtinas Ali Pasha Tepelena (1740–1822).

Saranda houkuttelee kesäkaudella tuhansia kävijöitä Korfulta: se sijaitsee kauniilla paikalla, sieltä näkee lähistöllä sijaitseville Kreikan saarille ja vuosittainen auringonpaistepäivien määrä on noin 300. Kreikkalaisten vaikutusta ei pidä vähätellä, mutta kun matkailijat ovat poistuneen kaupungista lokakuun alussa, kaupungin viihtyisällä satama-aukiolla on rauhallista ja mukavaa.

Päivän alkajaisiksi teemme kävelykierroksen tässä viihtyisässä kaupungissa. Katselemme lähemmin kaupungin vanhan synagogan kaivauksia, viihtyisää rantaa ja monia pieniä katuja, jotka johtavat pääaukiolle. Syömme paikallistyylisen lounaan, jonka jälkeen kuulemme lisää Albanian historiasta, väestöstä ja kielestä. Matkanjohtaja johdattaa meidät Albanian mielenkiintoiseen ja värikkääseen historiaan, mutta voi kertoa myös maanläheisemmistä aiheista, kuten kielestä, koulunkäynnistä, perinteistä, uskonnosta ja Albanian suhteesta ympäröivään maailmaan.

Loppupäivä on varattu omille seikkailuille.

Tänään teemme retken pienelle niemelle, joka sijaitsee 25 km Sarandasta etelään. Siellä sijaitsee Butrintin muinainen kaupunki. Veden ympäröimää Butrintia oli helppo puolustaa. Vaikka kaupungissa oli asuttu jo pitkään, vasta kreikkalaiset laajensivat kaupunkia ja rakensivat sen ympärille puolustusmuurin. Kreikkalaisten jälkeen vallan ottivat ensin roomalaiset, sitten bysanttilaiset. Sen jälkeen Butrint rappeutui ja hylättiin. Vasta 1920-luvulla italialaiset arkeologit alkoivat kaivaa esiin kaupunkia, joka on nykyään Unescon suojeluksessa.

Butrintissa on ollut kaikkea kreikkalaisesta teatterista akropolikseen kreikkalaisine ja roomalaisine kylpylöineen. Alueella on myös basilikoiksi muunnettuja temppeleitä, sillä kristinusko korvasi muinaiset jumalat. Akropolis sijaitsi harjanteella, ja on sittemmin muutettu linnoitukseksi. Butrintista on upeat näkymät Vivarin kanavalle ja Korfunsalmeen, josta käsin kreikkalaiset ilmeisesti saapuivat kaupunkiin. 

Seuraava kohteemme on Ksamil, yksi Albanian parhaista rantakohteista. Alunperin se oli rauhallinen kalastajakylä. Nykyään seutu on vähän pilalla, sillä sinne on viimeisten 10–20 vuoden aikana rakennettu paljon hotelleja. Rannat ovat kuitenkin yhä kunnossa, samoin monet hyvät kalaravintolat, joista yhdessä käymme lounaalla.

Palaamme Sarandaan iltapäivällä. Loppupäivä on omaa aikaa.

Matkaamme bussilla Gjirokastraan, joka on yksi Albanian kauneimmista kaupungeista. Gjirokastra on yli 2 500 vuotta vanha ja varsin kaunis kaupunki mukulakivikatuineen ja pienine taloineen, joissa on liuskekivikatto. Kaupunkia on kuvattu hyvin runollisesti albanialaisen kirjailijan Ismail Kadaren teoksessa Chronicles of Stone. Gjirokastra on myös Albanian diktaattorin Enver Hoxhan kotikaupunki. Hoxhan yhteys kaupunkiin aiheutti sen, että sitä pidettiin diktatuurin aikana jotakuinkin hyvin kunnossa, mutta diktatuurin romahdettua myös talot romahtivat.

Linnoitus ja kaupunki ovat Unescon suojeluksessa. Kaupungissa on koko joukko pieniä perinteisiä käsityöyrityksiä, vanhakaupunki ja basaari.

Olemme varanneet koko päivän tälle kauniille kaupungille ja aloitamme kävelemällä ylös linnoitukselle, josta on upeat näkymät yli kaupungin. Nykyään linnoituksella ei enää ole strategista merkitystä, mutta 1970-luvulle saakka se toimi poliittisten vankien rangaistuslaitoksena. Laskeudumme alas pitkin pieniä mutkittelevia katuja ja saavumme vanhaankaupunkiin. Käymme vilkaisemassa, mitä on jäljellä vaikuttavasta tunnelijärjestelmästä, joka kaivettiin kommunistihallinnon aikana. Sodan sattuessa tunnelijärjestelmän tarkoituksena oli suojella paikallisväestöä, mutta myös mahdollistaa joukkojen lähettäminen kaupungista ilman, että vihollinen sen huomaa.

Iltapäivä lounaan jälkeen on varattu omatoimiselle kaupunkiin tutustumiselle. Kaupunki tunnetaan mm. kahvista, jonka pavut jauhetaan isoissa kiviruukuissa. Kaupungin monissa kahviloissa on mahdollista päästä maistamaan tätä erikoisuutta. Kirjallisuuden ystäville kaupunki tarjoaa vierailukohteeksi pientä mielenkiintoista museota, joka on omistettu Albanian merkittävimmälle nykykirjailijalle Ismail Kadarelle. Museo toimii talossa, jossa Kadare eli lapsuutensa, ja esittelee kirjailijan elämää ja teoksia.

Palaamme Sarandaan iltapäivän päätteeksi. Loppupäivä on omaa aikaa.

Oliivilehtojen lisäksi eteläinen Albania tunnetaan isoista sitrusviljelmistään, ja tänään vierailemme yhdellä niistä. Ajamme Sarandasta noin 25 km etelään. Pienen Xarran kylän liepeillä sijaitsee alueen suurin osuuskunta, joka on erikoistunut mandariinien tuotantoon. Osuuskunnan yli 450 työntekijää on ollut mukana vuodesta 1995. Kyse on siis yhdestä ensimmäisistä osuuskunnista, jotka perustettiin järjestelmän romahtamisen jälkeen.

Teemme opastetun kierroksen farmilla ja kuulemme lisää paikan historiasta ja kehityksestä. Satokaudella on mahdollista osallistua sadonkorjuuseen, ja joka tapauksessa syömme lounasta tilalla ennen kuin palaamme Sarandaan. (Tilalla lounas syödään ulkona, mutta jos sää on huono, lounastamme Sarandassa.)

Iltapäivän lopulla tapaamme jälleen ja kävelemme yhdessä yhteen kaupungin monista kalaravintoloista. Kalastus on yhä tärkeä elinkeino Sarandassa, ja pääsemmekin maistelemaan paikallisia erikoisuuksia.

Tänään lähdemme retkelle vuoristoon. Sarandan rannikolle ovat leimallisia massiiviset vuoret, jotka jatkuvat kohti sisämaata. Ajamme bussilla kohti pientä Devlinan vuoristokylää, jolla oli osmanien hallintokaudella merkittävä rooli alueella, sillä kylä sijaitsi strategisesti hyvällä paikalla. Osmanit rakensivat kylään 1600-luvulla pienen linnoituksen sekä useita moskeijoita, joista muutamia on yhä olemassa.

Tutustumme tähän pieneen, viihtyisään maalaiskylään ja katselemme lähemmin mm. entistä turkkilaista kylpylää, hamamia, sekä vierailemme paikallisen taiteilijan luona. Hän esittelee meille ateljeetaan ja kertoo elämästä vuorilla. Käymme myös paikallisen viinikauppiaan luona maistamassa paikallisista rypäleistä tehtyä viiniä. Olemme ottaneet eväät mukaan, ja mikäli sää sallii, nautimme lounaan luonnossa.

Palaamme Sarandaan myöhään iltapäivällä. Loppupäivä on omaa aikaa.

Tänään on mahdollisuus lähteä retkelle lähellä sijaitsevalle Korfulle, joka kuuluu Kreikkaan. Retki ei sisälly matkan hintaan ja se varataan erikseen.

Iltapäivän päätteeksi kokoonnumme jälleen yhteen, sillä läksiäisillallisen nautimme korkealla kukkulalla sijaitsevassa linnassa, Lekursissa. Meitä odottavat upeat näkymät Sarandaan ja sen ympäristöön sekä huolella valmistettu illallinen historiallisessa ympäristössä. Kauniista auringonlaskusta saamme nauttia paikallisten muusikoiden säestyksellä.

On tullut aika heittää hyvästit mukavalle hotellillemme Sarandassa ja kääntää bussin nokka kohti pohjoista. Ajomatka Krujaan on varsin kaunis: rannikkoa seurailevalle reitille osuu muutamia todella vaikuttavia vuoristosolia. Matkan varrella pysähdymme Llogaran kansallispuistossa, jossa syömme lounaan.

Iltapäivän lopulla saavumme Krujaan ja teemme lyhyen kaupunkikierroksen. Sitten syömme viimeisen yhteisen illallisen.

Kruja oli autonomisen Albanian ensimmäinen pääkaupunki. Krujasta kotoisin oleva kansallissankari Skanderbeg taisteli ottomaaneja vastaan, ja kaupungissa on hänelle omistettu museo.

Museo on sijoitettu kaupungin linnaan, joka kesti kolme pitkää turkkilaista piiritystä. Täällä on esillä historiallisia esineitä, jotka liittyvät 1400-luvun albanialaisten ja ottomaanien välisiin sotiin.

Vierailun päätteeksi vietämme aikaa omatoimisesti kaupungin vanhassa basaarissa, josta voi ostaa käsintehtyjä matkamuistoja ja paljon muuta.

Syömme illallisen yhdessä ja yövymme Krujassa.

Suuntaamme Tiranan lentokentälle. On kotimatkan aika!