Sorrento ja Amalfin rannikko

Italia on nuori kansakunta. Itse asiassa maa yhdistyi lopulta vasta vuonna 1870. Tämän vuoksi on vaikea kutsua mitään italialaisruoaksi.

Pikemminkin puhumme lukuisista paikallisista keittiöistä, ja siksi törmäät myös moniin hyvin erilaisiin ruokiin riippuen siitä, missä osassa maata olet. Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että se, mitä me Pohjoismaissa pidämme italialaisena ruokana, on muunnelmia eri ruoista, jotka ovat saaneet inspiraationsa Italiasta

Usein aterioilla tarjoillaan hillitty pieni salaatti öljyn ja etikan, salaatinlehtien, porkkanoiden, kurkkujen, maissinjyvien kera, jotka voivat tulla jopa tölkistä, sekä oliiveista. Näin se tehdään: pasta tai risotto tarjoillaan usein ensin, sen jälkeen toinen ruokalaji – liha tai kala – ja Italiassa vihanneksia kypsennetään usein hieman enemmän kuin Pohjoismaissa.

Olemmehan matkustaneet Italiaan syömään kuin italialaiset - emme opettamaan heitä syömään kuten Pohjoismaissa!

Leipä on tarina sinänsä. Se, mitä me kutsumme italiaksi leiväksi, ei ole sitä, mitä tavallisesti ajattelisit. Täällä hallitsee klassinen valkoinen leipä, ja Toscanassa jopa täysin ilman suolaa. Klassinen italialainen aamusämpylä, rosetta, on samanlainen kuin se on ollut jos satoja vuosia. Speltti, vehnän ytimet, auringonkukansiemenet ja leseet eivät ole vielä löytäneet paikkaansa täällä.

Yksi vierailtamme usein kuulemamme kommentti on, että italialainen ruoka ei ole sitä, mitä kotona etukäteen ajatteli. Ja ymmärrämme sen täysin!

Ruoka ei useinkaan ole niin värikästä ja koristeltua, kuin miten sen Pohjoismaissa valmistamme. Kokki kieltäytyy heittämästä päälle hienonnettua persiljaa, basilikaa tai punaista paprikaa vain esillepanon vuoksi. Se ei kuulu ruokalajiin, eikä siksi tule käytetyksi. Tällaista ruokaa saa toki huvipuistoista ja muista pikaruokapaikoista, joissa asiakkaat haluavat saada tämän tyyppistä ruokaa.

Paikallista ruokaa ja sen perinteitä kunnioittava kokki puolestaan ​​tarjoilee ruoat, niin kuin pitääkin.

Lyhyesti sanottuna me pohjoismaalaiset olemme paljon anteliaampia valkosipulin, mausteiden ja koristeiden suhteen, kun haluamme itse tehdä italialaista ruokaa. Italialainen keittiö on kuitenkin uskomattoman yksinkertaista – ja ehkä Euroopan konservatiivisinta. Yksittäinen raaka-aine ei saa hukkua eri makuihin, sen on seisottava omillaan.

Italialaiset käyttävät itse asiassa paljon vähemmän valkosipulia kuin uskotkaan –usein vain paahtoleipä sivellään hienovaraisesti valkosipulilla bruschettaksi. Me pohjoismaalaiset taasen tykkäämme heittää joukkoon viisi valkosipulinkynttä. Valkosipuli on Italiassa aina huomaamaton kumppani.

Risotto voi olla yksi herkimmistä ruoista. Se on yksinkertainen, parhaista raaka-aineista valmistettu ruokalaji, jolla on hyvä pohja ja hillitty maku. Se ei ole maggikuutioiden makuräjähdys.

Jos sinulla on puolihoito Italiassa, pääset paljon lähemmäksi italialaisen perheen kanssa nauttimaasi ateriaa, kuin kenties paikallisessa ravintolassa kotimaassa.

Laske odotuksiasi ruoasta Italiassa. Koe se mitä tuodaan pöytään. Tunne olosi kotoisaksi kuin olisit italialaisen perheen parissa. Hotelleissa ruoasta vastaavat usein todelliset kokit; ei savua, vaahtoa ja molekyyligastronomiaa loihtivien huippukokkien tai Masterchef-kilpailijoiden armeijaa.

Kun olet Pohjois-Italiassa, pöydässä on todennäköisesti enemmän risottoa, radicchiota ja Tipo-jauhoista valmistettua pastaa. Jos olet Etelä-Italiassa, siellä ruokalistalla on enemmän munakoisoa, tomaattia, oliiviöljyä ja durumvehnästä valmistettua pastaa.

Buon appetito!