Suuri Vietnamin kierros

Matkalla on välilasku ja koneenvaihto.

Saavumme Hanoin lentokentälle iltapäivällä ja ajamme hotellille. Meillä on hieman aikaa virkistäytyä, ennen kuin lähdemme katselemaan vanhaakaupunkia polkupyörätaksin kyydistä. Nousemme kyydistä viihtyisän ravintolan luona ja syömme yhteisen tervetuloillallisen. Yöpyminen Hanoissa.

*Lennon saapumisajasta riippuen pyöräretki voi olla päivänä 3.

Päivän aikana tutustumme lähemmin joihinkin pääkaupungin lukuisista nähtävyyksistä. Aloitamme Ho Chi Minhin vaikuttavasta mausoleumista, jossa 1969 kuolleen maan isän maalliset jäännökset lepäävät. Vierailemme Ho Chi Minhin talon luona, joka sijaitsee mausoleumin takana. Pieni talo on rakennettu pilarien varaan kuten perinteiset vietnamilaiset maalaistalot. Talo, joka on säilytetty siinä kunnossa kuin Ho Chi Minh sen jätti, sijaitsee idyllisesti hyvin parturoidussa puutarhassa ja kalaisan lammen rannalla.

Tutustumme seuraavaksi joihinkin Hanoin uskonnollisista nähtävyyksistä. Yhden kaupungin tunnetuimmista pagodeista, Yhden pilarin pagodin, rakennutti keisari Ly Thai Tong 1049 erään armollisen jumalattaren kunniaksi, joka ilmestyi hänelle ja lupasi pojan perilliseksi. Pagodi on valmistettu puusta ja seisoo yhden ainoan kivipilarin varassa. Se symboloi lootuksen kukkaa, joka kohoaa ylös lootuslammesta.

Kävelemme pitkin kapeita katuja, katselemme katuelämää lähietäisyydeltä ja ohitamme mm. lammen, jossa lojuu yhä maahan syöksyneen amerikkalaisen lentokoneen hylky kuin muistomerkkinä sodan tuhoista.
Nautimme lounaan paikallisessa ravintolassa.

Lounaan jälkeen käymme Kirjallisuuden temppelissä, joka on yksi Vietnamin parhaista esimerkeistä perinteisestä arkkitehtuurista. Kirjallisuuden temppeli rakennettiin vuonna 1070 keisari Ly Thanh Tongin toimesta kiinalaisen filosofin Kungfutsen kunniaksi. Temppelin ympäristöön perustettiin 1076 Vietnamin ensimmäinen yliopisto, jossa mandariinien pojat kasvatettiin tuleviin tehtäviinsä. Keisari Le Thanh Tong määräsi vuonna 1484, että jokaista tohtorinarvon saavuttanutta nuorta miestä tulee kunnioittaa hakkaamalla tämän nimi kivitauluun. Tohtorinarvon saavuttaminen ei kuitenkaan ollut helppoa, ja 1442–1778 seinään kiinnitettiin vain 82 kivitaulua.

Ajamme vielä Hoan Kiem -järvelle, joka on kuin rauhallinen keidas keskellä vilkasta Hanoita. Pienellä saarella Hoan Kiem -järven pohjoispuolella sijaitsee turkoosinvärinen Ngoc Sonin temppeli (Jadevuori-temppeli), jonka rakentaminen aloitettiin vuonna 1700. Saarelle pääsee pitkin punaiseksi maalattua puusiltaa. Kaupunkikierros päättyy vesinukketeatteriesitykseen. Vesinukketeatteri on perinteinen pohjoisvietnamilainen nukketeatterin muoto, joka on yli 1000 vuotta vanha.

Illalla syömme yhdessä illallisen paikallisessa ravintolassa.

Vaihdamme kaupunkielämän lumoavaan luontoon ja lähdemme miniristeilylle Unescon suojelemalle Halonginlahdelle. Ajamme bussilla ohi riisipeltojen, jokien ja maanviljelyalueen, kunnes saavumme lahdelle. Tyynestä, sinivihreästä merestä kohoaa 3 000 karstikukkulaa, jotka ovat kasvillisuuden peittämiä.

Nousemme perinteisen vietnamilaisen džonkin kyytiin. Alus on kotimme seuraavan vuorokauden ajan. Majoitumme hytteihimme, jonka jälkeen voimme nauttia maisemista kaikessa rauhassa ja antaa miehistön pitää meistä huolta. Hyteissä on oma suihku ja wc.

Tänään aamukahvi on mukava ottaa mukaan aluksen kannelle ja katsella ympäröiviä maisemia ja veneitä.

Nauttiessamme aamiaista alus palaa takaisin rantaan. Palaamme takaisin Hanoihin, ja jälleen reitti kulkee läpi vehreiden maisemien. Matkan varrella pysähdymme pienessä kylässä, jossa käymme kylässä paikallisen perheen luona. Pääsemme kurkistamaan maalaiselämään ja kuulemme arjen askareista.

Sanomme näkemiin Hanoille ja suuntaamme vuorille Hanoin lounaispuolelle. Ensin ajamme nykyaikaisia moottoriteitä pitkin läpi Hanoin uusien kaupunginosien, joita leimaavat kerrostalot, ostoskeskukset ja modernit toimistorakennukset – ero vanhaankaupunkiin on huomattava. Pian olemme maantiellä, joka vie meidät läpi maanviljelysalueiden ja pienempien taajamien. Määränpäämme on Mai Chaun vuoristokylä, jonne ajomatka kestää noin neljä tuntia. Viimeinen etappi kulkee läpi kauniiden maisemien: kalkkikivimuodostelmia ja kallioita, jotka kohoavat yli peltojen.

Vietnamissa elää kaiken kaikkiaan 54 eri kansaa. Suurimman ryhmän (n. 90 %) muodostavat kinh-vietnamilaiset. Muista 53 kansasta puhutaan yleensä etnisinä vähemmistöinä, joihin kuuluu esim. paimentolaisia. Mai Chaussa ja lähiseudun kylissä saamme tilaisuuden tutustua etnisten vähemmistöjen elämäntapaan ja maanviljelyyn vuoristoseudulla.
Luonto täällä on yksinkertaisesti todella kaunista maalauksellisine terassiviljelmineen, joita vuorenhuiput ympäröivät. Bussi vie meidät alueelle, sitten jatkamme jalkaisin. Vaellus on suhteellisen kevyt, sillä reitti kulkee tasaisessa maastossa pitkin pikkuteitä ja polkuja. Aloitamme seikkailumme vuorilla vierailemalla taidon-kansan kylässä, jossa talot on useimmiten rakennettu paalujen varaan. Kotieläimet elävät talojen alla ja siellä säilytetään myös sato. Syömme lounasta kylässä, minkä jälkeen lähdemme retkelle matkanjohtajan ja paikallisoppaan kanssa. Laakso, jonka läpi kulkee Xiajoki, on unohtumaton näky. Tämän jälkeen ajamme Mai
Chau -laaksoon, jossa viehättävä lomahotellimme sijaitsee.
Mai Chaussa saadaan kaksi riisisatoa vuodessa. Ensimmäinen kylvö tapahtuu helmikuussa, ja sato korjataan kesäkuussa. Toinen kylvö tehdään heinäkuussa, ja sato korjataan marraskuussa. Oleskelumme aikana Mai Chaun pelloilla on aina väkeä työssä. Riisin lisäksi täällä viljellään lukuisia muita kasveja, joten nähtävää riittää.
Asumme Mai Chau Eco Lodgessa, joka on rakennettu pienelle kukkulalle, jolle tyylikkäästi sisustetut bungalowit on sijoitettu riveihin, joten kaikilla on kauniit näkymät laaksoon. Valtaosa henkilökunnasta edustaa etnisiä vähemmistöjä, ja he yrittävät tehdä parhaansa tehdäkseen oleskelustasi niin mukavan kuin mahdollista. Varautukaamme kuitenkin siihen, ettei kaikki tapahdu yhtä rivakasti kuin mihin olemme tottuneet. Saavuttuamme perille lodgeen meidät ohjataan huoneisiimme. Sen jälkeen on aikaa tutustua paikkoihin tai vaikka istua terassilla ja nauttia näkymistä. Illalla kokoonnumme illalliselle ravintolaan ja hieman myöhemmin saamme nauttia paikallisesta kansanperinteestä lähikylien asukkaiden esittämänä.

Päivän alkajaisiksi matkaamme bussilla Hoa Binh -järvelle, joka sijaitsee n. 25 km:n päässä Mai Chausta. Järvi syntyi, kun seudulle 1970-luvulla rakennettiin vesivoimala. Hoa Binh -järvelle on ollut pitkään hankala päästä ja sinne on vasta nyt rakennettu kunnon tie. Se antaa meille mahdollisuuden käydä tällä kauniilla alueella, joka on yhä suhteellisen tuntematon. Lähdemme pienillä veneillä järvelle, käymme kalastajakylässä ja tutustumme lähemmin paikalliseen kalankasvattamoon. Kalkkikivivuoret ja viidakko ympäröivät järveä – erilaista!
Siirrymme seuraavaksi muong-vuoristoheimon kylään. Lounaalla maistelemme paikallista ruokaa ja vatsat sopivasti täynnä kävelemme läpi peltojen pitkin polkuja ja pikkuteitä aina naapurikylään saakka.

Palaamme lomahotelliimme, jossa loppupäivä on omaa aikaa. Halukkaat voivat lähteä iltapäivällä vielä pyöräretkelle.

Lähdemme Mai Chausta mielenkiintoiselle bussimatkalle, joka kulkee läpi Vietnamin koskemattomien alueiden. Seuraavat päivät matkaamme kaukana massojen reiteiltä ja pääsemme kokemaan aidon, perinteisen Vietnamin. Ajamme pitkin vanhaa maantietä, joka oli osa Vietnamin sodan aikaista huoltoreittiä: reittiä pitkin kuljetettiin Pohjois-Vietnamista tarvikkeita vallankumouksellisille Vietkong-sisseille tuolloiseen Etelä-Vietnamiin. Reitti nimettiin Ho Chi Minhin huoltotieksi ja täällä Pohjois-Vietnamissa se kulki vuorten ympäröimissä laaksoissa läpi viidakoiden ja maanviljelysalueiden. Kun Ho Chi Minhin huoltotie lähestyi Etelä-Vietnamin rajaa, tie muutti suuntaa ja kulki läpi Laosin ja jatkui Kambodžaan, josta tarvikkeet saatiin ujutettua Etelä-Vietnamiin. Huolimatta kiivaista ilmapommituksista erityisesti Laosissa ja Kambodžassa amerikkalaisten ei onnistunut pysäyttää tarvikekuljetuksia etelään.

Tänä päivänä reitti, joka kantaa maan isän nimeä, on korjattu ja on erinomaisessa kunnossa. Nimi on muutettu muotoon Ho Chi Minh -tie. Rannikkoa pitkin kulkevaan valtatie ykköseen verrattuna täällä ei ole paljonkaan liikennettä. Maisemat ovat vaihtelevat ja maalaukselliset, kun matkaamme läpi laaksojen ja viidakon jokia seuraillen, koko ajan vuorten ja kalkkikivimuodostelmien ympäröiminä. Matkan varrella pysähdymme pienissä kylissä, joissa käymme kouluissa ja verstaissa ja katselemme lähemmin paikallista elämäntapaa. Syömme lounasta Tan Kyn kylässä, josta Ho Chi Minhin huoltotie sai alkunsa. Ennen kuin jatkamme matkaa etelään, käymme voiton muistomerkillä. Iltapäivän kuluessa käännymme kohti rannikkoa ja yövymme Vinhin satamakaupungissa. Illalla syömme yhdessä eräässä kaupungin hyvistä ravintoloista.

Tänään seikkailu jatkuu pitkin vanhaa Ho Chi Minhin huoltotietä. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme on lähellä Kim Lieniä sijaitseva Senin kylä, joka on Ho Chi Minhin syntymäpaikka. Täällä hän eli ensimmäiset viisi vuotta, kunnes perhe muutti keisarilliseen Huéen. Kylään on rakennettu kopio alkuperäisestä bambumajasta, joka oli perheen koti. Kylässä on myös pieni museo, jossa käymme.
Suuntaamme jälleen sisämaahan ja takaisin Ho Chi Minhin huoltotielle, jota pitkin ajamme etelään päin. Alueella on lukuisia kalkkikivivuoria ja -kallioita, jotka muodostavat hienot kulissit vihreille riisipelloille. Seudun monissa kalkkikivimuodostelmissa piilottelee lukemattomia luolia ja onkaloita, ja paikka on varsinainen geologinen Eldorado. Alueelta on löytynyt yli 400 luolaa ja onkaloa, ja asiantuntijoiden mukaan niitä on vielä paljon enemmän. Osa alueesta on kansallispuistoa.

Vuonna 2005 puiston työntekijät löysivät sattumalta aukon kaukaisessa vuorenseinämässä. Se oli sisäänkäynti yhteen maailman suurimmista luolastoista, jota pitkin on päästy reilut 40 km vuoren sisään. Vuonna 2009 luola avattiin yleisölle. Puista siltaa pitkin pääsee vuoren sisään ja maagiseen Paratiisi-luolaan. Meitä odottaa täällä maanalainen maailma! Yhdestä lentoaseman aulan kokoisesta luolasta avautuu aina seuraava. Miljoonia vuosia vanhat kivimuodostelmat luovat lähes epätodellisen tunnelman, ja kävijästä tuntuu siltä, kuin olisi matkannut maapallon sisuksiin. Emme kuitenkaan kulje koko luolaston läpi, vaan ihailemme sitä noin kilometrin verran.

Tämän jälkeen on aika nauttia lounasta paikallisessa ravintolassa. Sitten jatkamme matkaa Dong Hoin rannikkokaupunkiin ja ihastuttavaan rantahotelliimme Sun Spa Resortiin.

Teemme aamupäiväretken Phoung Nhan kansallispuistoon. Reitti kulkee läpi kauniiden maisemien, joita leimaavat riisipellot, viidakko ja kalliomuodostelmat. Kohteemme on Phoung Nhan luolat, jotka – toisin kuin Paratiisi-luola – on tunnettu jo satoja vuosia. Luolista on löytynyt merkkejä niinkin kaukaa kuin Champa-valtakunnan ajoilta. Vaihdamme bussin veneisiin, jotka kuljettavat meidät läpi kuvauksellisten maisemien. Vajaan tunnin matkan jälkeen saavumme perille luolan suulle ja jatkamme veneillä sisälle luolaan, joka on mahdollisesti vielä eilistäkin vaikuttavampi.

Ulkona päivänvalossa syömme lounaan jokirannan ravintolassa. Sitten palaamme lomahotelliimme, jossa loppupäivän voi viettää rentoutuen. Majoitumme Sun Spa Resortiin, joka on ensiluokkainen rantahotelli kaikkine asiaankuuluvine mukavuuksineen. Voit lukea kirjaa hotellin altaalla, tehdä kävelyretken rannalle tai ehkä haluat hemmotella itseäsi hotellin hoitolassa.

Käytyämme Quang Binhin provinssin kiehtovissa kohteissa jatkamme matkaa kohti etelää. Tänään ajamme pitkin valtatie ykköstä, joka kulkee rannikkoa pitkin. Ajamme Quang Trin provinssiin, jossa sijaitsee entinen Pohjois- ja Etelä-Vietnamin välinen raja. Ranskan Indokiinan sota päättyi vuonna 1954 YK:n avulla, kun Indokiina jaettiin neljäksi valtioksi ja samalla Vietnam päädyttiin jakamaan kahtia. Maan pohjoista osaa hallitsivat kommunistit Ho Chi Minhin johdolla, etelää kiireesti kasattu hallitus Yhdysvaltojen tuella. Väliaikainen raja asetettiin 17. leveyspiirille, jolla olemme tänään. Rajan oli tarkoitus olla väliaikaisratkaisu, kunnes kansanäänestyksellä valittaisiin kansan toivoma hallintomuoto. Kuten tiedämme, kansanäänestys ei koskaan toteutunut, ja raja pysyi paikallaan vuoteen 1975, jolloin Pohjois-Vietnamin joukot hyökkäsivät Etelä-Vietnamiin.
Ennen kuin ylitämme vanhan rajan käymme Vietnamin sodan aikaisissa Vinh Moc -tunneleissa. Kyse on kokonaisesta kylästä, joka 1966 muutti maan alle suojautuakseen amerikkalaisten lentohyökkäyksiltä. Päiväaikaan asukkaat pysyttelivät tunneleissa ja pimeän tultua he saattoivat tulla ulos ja työskennellä pelloilla. Tunnelit olivat käytössä 1966–1972 ja ovat säilyneet kunnossa meidän päiviimme saakka. Laskeudumme alas tunneleihin, jotka sijaitsevat 10–30 metrin syvyydessä. Tunneleiden korkeus on noin 160–180 cm, joten useimmat voivat kulkea jotakuinkin pystyssä. Näemme, miten kylän asukkaat elivät ja kuinka tunneliverkostoa laajennettiin sisältämään mm. koulu ja elokuvateatteri. Maan alla syntyi yhteensä 17 lasta.

Tämän mielenkiintoisen kokemuksen jälkeen ajamme lähemmäs entistä rajaa, joka sijaitsee Ben Hai -joella. Pysähdymme rajan pohjoispuolella ja käymme pienessä museossa, minkä jälkeen kävelemme rajan yli pitkin vanhaa Hien Luong -siltaa, joka on rakennettu uudelleen. Puolet sillasta on maalattu punaiseksi ja puolet siniseksi symboloimaan maan jakautumista kahtia. Aluetta vanhan rajan ympärillä kutsutaan demilitarisoiduksi alueeksi (DMZ). Hassua kyllä, alueesta tuli sittemmin lähes maailman militarisoitunein alue.
Ylitämme rajan jalkaisin ja ajamme vielä viimeisen etapin entiseen keisarilliseen kaupunkiin Huéen, joka historian näkökulmasta on Vietnamin kiinnostavin kaupunki. Hué perustettiin vuonna 300 eKr. ja toimi valtakunnan pääkaupunkina 1802–1945. Kun vietnamilaiset 1700-luvun lopulla pääsivät eroon muinaisesta Champa-valtakunnasta ja samanaikaisesti tekivät onnistuneita hyökkäyksiä khmerien valtakuntaan, päätettiin pääkaupunki siirtää keskemmäs maata. Siihen saakka pääkaupunki oli aina ollut Hanoi pohjoisessa. Uskonnollisten ja sotilaallisten asiantuntijoiden avustamina päätettiin uusi pääkaupunki sijoittaa kauniiseen ympäristöön Parfyymijoen varrelle. Vuonna 1802 uusi keisarillinen kaupunki oli valmis palatseineen ja hallintovirkamiesten asuntoineen. Sitä ympäröi yhteensä 11 km pitkä kaupunginmuuri. Seuraavat pari päivää tutustumme tähän kiehtovaan kappaleeseen Vietnamin historiassa.

Saavuttuamme Huéen ja asetuttuamme taloksi hotelliin teemme rennon polkupyörätaksikierroksen kaupungin kaduilla. Päivän päätteeksi syömme illallisen paikallisessa ravintolassa.

Aloitamme päivän risteilyllä Parfyymijoella (Song Huong), joka virtaa Huén läpi. Näemme mm. Thien Mu -pagodin, joka on yksi Vietnamin tunnetuimmista rakennuksista. 21 m korkea pagodi seisoo kauniilla paikalla kukkulan laella, jolta on näkymä joelle. Nykyisen pagodin rakennutti keisari Thieu Tri vuonna 1844. Pagodeja on ollut paikalla monta, ensimmäisen rakennutti Nguyen Hoang 1601. Kaikki seitsemän kerrosta on omistettu Buddhalle. Pagodia ympäröivissä rakennuksissa voi nähdä mm. jättimäisen Dai Hong Chungin kellon, joka on peräisin vuodelta 1710. Kello painaa yli kaksi tonnia, ja sen lyönnit kuulee kilometrien päähän.

Tutustumme kaupungin vanhaan linnoitukseen, jonka rakentamisen aloitti keisari Gia Long 1700-luvun lopussa. Linnoitusta ympäröi vallihauta ja 11 kilometriä pitkä muuri. Alun perin muuri oli rakennettu mudasta, mutta 1900-luvun alussa muuri päällystettiin paksulla kerroksella tiiliä. Työ kesti useita vuosia ja siihen osallistui tuhansia miehiä.

Iltapäivällä matkaamme bussilla keisari Tu Ducin ja Khai Dinhin mausoleumeihin. Tu Duc johti maata 1848–1883 ja eli todella ylellistä keisarillista elämää. Mausoleumi kertoo hänen suuruudestaan, ja rakennettiin niin, että hän saattoi käyttää sitä sekä ennen että jälkeen kuoleman. Näemme Hoa Khim -temppelin, jota keisari käytti palatsinaan, sekä laiturin, johon hän saapui veneellään oltuaan metsästämässä Tinh Kiemin saarella. 

Hautakivipaviljonkiin johtavaa ”Henkien tietä” reunustaa norsujen, hevosten, palvelijoiden ja sotilaiden kunniavartio. Kaikki hahmot ovat alle 153-senttisiä, sillä ne eivät saaneet olla keisaria pidempiä. Paviljongissa lepää keisarin jättimäinen hautakivi, joka on Vietnamin suurin. Se painaa 20 tonnia ja sen kuljettamiseen 500 km päästä Than Hoan seudulta meni puolivuotta. Keisari Tu Ducia ei kuitenkaan ole haudattu tänne eikä kukaan tiedä, missä keisari ja hänen rikkautensa piilottelevat, sillä kaikki ne, jotka osallistuivat hautaamiseen (keisari haudattiin muutamaan kertaan ja aina eri paikkaan), menettivät henkensä – näin vältyttiin haudanryöstöltä. Tarinoita on monta, mutta kenties suosituimman mukaan, viimeisen hautaamisen jälkeen hautaamiseen osallistuneet sulkivat kammion kannen, haudaten samalla myös itsensä.

Khai Dinhin mausoleumi on puolestaan todiste Vietnamin keisarikunnan murentumisesta sen joutuessa Ranskan siirtomaavallan alle. Keisari Khai Dinh hallitsi maata 1916–1925, ja hänen jättimäinen betonimausoleuminsa rakennettiin 1920–1930. Mausoleumi on koristeellinen ja siinä sekoittuu eurooppalainen ja vietnamilainen taide ja kulttuuri – jopa kunniavartion kasvonpiirteet ovat sekoitus molempia. Mausoleumi on valtavan kokoinen ja kurottuu kohti taivasta. Rakennuksia on useita. Mikäli meillä on aikaa, käymme myös Dong Ban värikkäillä markkinoilla, joilla paikalliset myyvät hedelmiä, vihanneksia, kalaa ja paljon muuta. Markkinat ovat oiva tilaisuus päästä lähelle ystävällisiä ja hymyileviä vietnamilaisia.

Jätämme hyvästit Huélle ja jatkamme matkaamme kohti etelää. Aamupäivän bussimatka kulkee läpi Vietnamin kauneimpien maisemien. Ajamme pitkin rannikkoa, ja reitti kulkee läpi kahden pienemmän solan sekä 21 km pitkän Hai Vanin solan, jonka huipulta on vaikuttavat näkymät yli Etelä-Kiinan meren. Matkan varrella louanstamme paikallisessa ravintolassa ennen kuin jatkamme Hoi Aniin.

Hoi An tunnettiin aikaisemmin vilkkaana kauppasatamana ja on Vietnamin viehättävimpiä ja parhaiten säilyneitä kaupunkeja. Hoi Anin uskomaton historia ulottuu tuhansien vuosien päähän. 1700-luvulla tänne tuli kauppalaivoja varsinkin Hollannista, Portugalista, Kiinasta ja Japanista. Ne kuljettivat emämaihinsa silkkiä, paperia, posliinia, teetä, sokeria, pippuria, kiinalaisia lääkkeitä, norsunluuta ja lakkatöitä. Satamakaupungin sijainti hieman ylempänä jokisuusta osoittautui myöhemmin huonoksi. Kun kauppalaivojen koko kasvoi, joen syvyys ei enää riittänyt aluksille. 1800-luvun puolivälissä kauppa siirtyi pohjoisemmaksi, jossa sijaitseva iso merenlahti oli kuin luotu uutta satamakaupunkia varten. Kaupunki tunnetaan nykyään nimellä Danang. Asukkaita siellä on lähes miljoona ja se on Vietnamin viidenneksi suurin kaupunki.

Hoi An unohdettiin ja se jatkoi elämäänsä pienenä kalastajakylänä, kunnes matkailu Vietnamiin alkoi suuremmassa mittakaavassa 1990-luvulla, ja ensimmäiset matkailijat löysivät tämän unohdetun jalokiven. Monet vanhankaupungin rakennukset – kiinalaiset, ranskalaiset, vietnamilaiset – on suojeltu. Nämä arkkitehtoniset helmet ovat lähes mystisellä tavalla selvinneet monista sodista ja levottomuuksista. Hoi Anista tuli Unescon maailmanperintökohde 1999. Huolimatta monista matkailijoista kaupunki on onnistunut säilyttämään idyllisen tunnelmansa. Kiinnostavaa nähtävää on toki muuallakin kuin vain vanhassakaupungissa; koko jokisuiston alue on mielenkiintoinen. Kaupungista ei tarvitse lähteä kauas, kun on jo keskellä maaseutua riisipeltoineen ja pikkukylineen. Vietämme kolme yötä tässä ihastuttavassa kaupungissa.

Majoituttuamme hotelliin lähdemme kävelylle vanhaankaupunkiin ja näemme muutamia kauniita vanhoja rakennuksia. Ylitämme myös Japanilaisen sillan, jonka japanilaiset rakensivat 1593 yhdistääkseen japanilaisen kaupunginosan joen toisella puolella sijainneeseen kiinalaiseen osaan. Sillasta tehtiin erittäin jykevä, sillä japanilaiset pelkäsivät maanjäristyksiä. Silta katettiin, jotta se suojaisi auringolta ja tuulelta, ja koristeltiin japanilaisin ornamentein. (Huom. siltaa remontoidaan vuoden 2024 aikana.)

Myöhemmin illalla syömme yhdessä kaupungin laadukkaista ravintoloista.

Polkupyörät tuodaan hotellille ja lähdemme pyöräilemään yhdessä Hoi Anin satamarantaan.Täältä veneilemme jokisuistoa pitkin pienelle Kim Bongin saarelle, jossa on maaseutumainen tunnelma ja vähemmän autoliikennettä kuin mantereella. Teemme pyöräretken riisi-, maissi-, sokeriruko- ja maapähkinäviljelmien värittämissä maisemissa.

Vierailemme yhdessä tai parissa verstaassa, jossa valmistetaan esim. riisinuudeleita, ruokomattoja tai bambuveneitä.

Saarella on vanha telakka, jossa valmistetaan puuveneitä vanhojen perinteiden mukaisesti. Palaamme veneellä takaisin Hoi Aniin ja syömme yhdessä lounaan.

Olemme matkan aikana jo tutustuneet vietnamilaiseen keittiöön. Tänään pääsemme itse kokeilemaan taitojamme. Aloitamme käymällä paikallisella torilla ostamassa tuoreita vihanneksia, kalaa, lihaa ja yrttejä, jotka ovat vietnamilaisen keittiön tärkein ainesosa. Kassit täynnä tarvikkeita suuntaamme kokkikoululle, jossa kiedomme essut eteemme ja ryhdymme valmistamaan klassisia vietnamilaisia ruokia. Aamupäivän päätteeksi syömme itse valmistamamme aterian – hyvää ruokahalua!

Iltapäivä on omaa aikaa. Matkanjohtaja jakaa mielellään vinkkejä!

ätämme nyt hyvästit keskiselle Vietnamille ja lennämme Etelä-Vietnamiin ja Ho Chi Minh Cityyn. Tämän ja seuraavan päivän vietämme valtavassa Mekongin jokisuistossa, joka on yksi maailman hedelmällisimpiä alueita. Mahtava Mekongjoki, joka on lähes 5 000 km pitkä ja kulkee läpi kuuden maan (Kiinan, Myanmarin, Laosin, Thaimaan Kambodzan ja Vietnamin), kunnes haarautuu Vietnamissa suistoksi. Tätä ainutlaatuista aluetta kutsutaan Vietnamin ruoka-aitaksi, ja sieltä saadaan vuosittain 3–4 riisisatoa.

Saavuttuamme Ho Chi Minh Cityyn jatkamme lentokentältä bussilla Cai Be:hen, joka sijaitsee Mekong-suiston pohjoisimman haaran rannalla. Täällä nousemme veneeseen ja matkaamme Mekong-joella monien kanavien läpi hotelliimme, jossa yövymme. Iltapäivällä teemme pyöräretken yhdelle pienistä saarista, jossa tutustumme lähemmin paikallisten käsityöläisten töihin.

 Syömme illallisen Mekongjoen rannalla.

Varhaisen aamiaisen jälkeen lähdemme veneellä Cai Ben markkinoille. Aamuisin tori on vilkkaimmillaan ja kaupankäynti kiihkeimmillään. Palattuamme hotelliimme syömme lounaan ennen kuin suuntaamme kohti Saigonia tai Ho Chi Minh Cityä, kuten kaupunkia nykyään kutsutaan. Etelä-Vietnamin vilkas metropoli eroaa pääkaupungista Hanoista. Katukuvaa hallitsevat modernit pilvenpiirtäjät, vilkkuvat mainoskyltit ja uudet autot. Paikalliset ovat hieman tottuneempia ulkomaalaisiin ja monet puhuvat englantia.

Varhain aamulla lähdemme retkelle kuuluisiin Cu Chin tunneleihin, jotka Etelä-Vietnamin kansallinen vapausrintama rakensi 1940–60. Aluksi tunneleista haettiin suojaa helikoptereilta ja muulta modernilta sotakoneistolta, mutta Vietnamin sodan riehuessa pahimmillaan tunneleita jatkettiin ja yhdistettiin, ja lopulta ne ulottuivat Ho Chi Minh Citystä Kambodžan rajalle saakka. Pelkästään Cu Chin alueella on yli 250 km maanalaisia tunneleita.

Lounaan jälkeen palaamme kaupunkiin ja teemme kaupunkikierroksen, jolla tutustumme joihinkin Ho Chi Minh Cityn lukuisista historiallisista nähtävyyksistä. Käymme mm. Yhdistymisen palatsissa, joka tunnettiin aiemmin presidentinpalatsina tai Itsenäisyyden palatsina. Mahtipontinen palatsi on tyypillinen 1960-luvun rakennus, johon Etelä-Vietnamin presidentti Ngo Dinh Diem asettui hylättyään vanhan ranskalaisen kuvernöörin asunnon. Pääsemme kokemaan kadonneiden aikojen suuruuden ja rikkauden vaeltaessamme läpi valtavien salien, jotka ovat samassa kunnossa kuin vuonna 1975. Tutustumme myös sotamuseoon, joka kertoo Vietnamin pitkästä itsenäisyystaistelusta. Pääpaino on ”sodassa Yhdysvaltoja vastaan”, jonka me tunnemme Vietnamin sotana (1965–1973). Museo on jaettu osastoihin eri teemojen ympärille ja kertoo mm. biologisen sodankäynnin – erityisesti ns. Agent Orange -kasvimyrkyn – vaikutuksista. Museossa on myös näyttely siitä, miten Vietnamin sotaa vastustettiin ympäri maailmaa. Pihalla on esillä vanhoja lentokoneita, taisteluvaunuja yms. Museo on rankka, kuten itse aihekin, mutta ehdottomasti mielenkiintoinen ja tärkeä, jotta voi ymmärtää Vietnamin historiaa. Illalla syömme läksiäisillallisen paikallisessa ravintolassa.

Teemme aamukävelyn eräälle kaupungin keskeisistä aukioista, jolla seisoo Notre Dame -katedraali. Kirkkoa rakennettiin vuosina 1877–1883. Näemme kävelyllä myös kaupungintalon, oopperatalon sekä vanhan postin. Mikäli haluat vielä hankkia viimeiset tuliaiset, voit tehdä sen lähellä sijaitsevalla Ben Thanh -torilla.  Tai vaihtoehtoisesti voit viettää aikaa kaupungilla omien halujesi mukaan, kunnes on aika lähteä lentokentälle ja kotimatkalle.

Saapuminen Helsinkiin