Venetsia ja viehkeä Veneto

Italia on nuori kansakunta.

Itse asiassa maa yhdistyi lopulta vuonna 1870. Tämän vuoksi on vaikea kutsua mitään italialaisruoaksi.

Pikemminkin puhumme lukuisista paikallisista keittiöistä, ja siksi törmäät myös moniin hyvin erilaisiin ruokiin riippuen siitä, missä osassa maata olet. Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että se, mitä me Pohjoismaissa pidämme italialaisena ruokana, on muunnelmia eri ruoista, jotka ovat saaneet inspiraationsa Italiasta.

Yksi vierailtamme usein kuulemamme kommentti on, että italialainen ruoka ei ole sitä, mitä kotona etukäteen ajatteli. Ja ymmärrämme sen täysin!

Ruoka ei useinkaan ole niin värikästä ja koristeltua, kuin miten sen Pohjoismaissa valmistamme. Kokki kieltäytyy heittämästä päälle hienonnettua persiljaa, basilikaa tai punaista paprikaa vain esillepanon vuoksi. Se ei kuulu ruokalajiin, eikä siksi tule käytetyksi. Tällaista ruokaa saa toki huvipuistoista ja muista pikaruokapaikoista, joissa asiakkaat haluavat saada tämän tyyppistä ruokaa.

Paikallista ruokaa ja sen perinteitä kunnioittava kokki puolestaan ​​tarjoilee ruoat, niin kuin pitääkin.

Lyhyesti sanottuna me pohjoismaalaiset olemme paljon anteliaampia valkosipulin, mausteiden ja koristeiden suhteen, kun haluamme itse tehdä italialaista ruokaa. Italialainen keittiö on kuitenkin uskomattoman yksinkertaista – ja ehkä Euroopan konservatiivisinta. Yksittäinen raaka-aine ei saa hukkua eri makuihin, sen on seisottava omillaan.

Italialaiset käyttävät itse asiassa paljon vähemmän valkosipulia kuin uskotkaan –usein vain paahtoleipä sivellään hienovaraisesti valkosipulilla bruschettaksi. Me pohjoismaalaiset taasen tykkäämme heittää joukkoon viisi valkosipulinkynttä. Valkosipuli on Italiassa aina huomaamaton kumppani.

Risotto voi olla yksi herkimmistä ruoista. Se on yksinkertainen, parhaista raaka-aineista valmistettu ruokalaji, jolla on hyvä pohja ja hillitty maku. Se ei ole maggikuutioiden makuräjähdys.

Jos sinulla on puolihoito Italiassa, pääset paljon lähemmäksi italialaisen perheen kanssa nauttimaasi ateriaa, kuin kenties paikallisessa ravintolassa kotimaassa.

Usein aterioilla tarjoillaan hillitty pieni salaatti öljyn ja etikan, salaatinlehtien, porkkanoiden, kurkkujen, maissinjyvien kera, jotka voivat tulla jopa tölkistä, sekä oliiveista. Näin se tehdään: pasta tai risotto tarjoillaan usein ensin, sen jälkeen toinen ruokalaji – liha tai kala – ja Italiassa vihanneksia kypsennetään usein hieman enemmän kuin Pohjoismaissa.

Olemmehan matkustaneet Italiaan syömään kuin italialaiset - emme opettamaan heitä syömään kuten Pohjoismaissa.

Leipä on tarina sinänsä. Se, mitä me kutsumme italiaksi leiväksi, ei ole sitä, mitä tavallisesti ajattelisit. Täällä hallitsee klassinen valkoinen leipä, ja Toscanassa jopa täysin ilman suolaa. Klassinen italialainen aamusämpylä, rosetta, on samanlainen kuin se on ollut jos satoja vuosia. Speltti, vehnän ytimet, auringonkukansiemenet ja leseet eivät ole vielä löytäneet paikkaansa täällä.

Laske odotuksiasi ruoasta Italiassa. Koe se mitä tuodaan pöytään. Tunne olosi kotoisaksi kuin olisit italialaisen perheen parissa. Hotelleissa ruoasta vastaavat usein todelliset kokit; ei savua, vaahtoa ja molekyyligastronomiaa loihtivien huippukokkien tai Masterchef-kilpailijoiden armeijaa.

Kun olet Pohjois-Italiassa, pöydällä on todennäköisesti enemmän risottoa, radicchiota ja Tipo00 -jauhoista valmistettua pastaa. Jos olet Etelä-Italiassa, siellä ruokalistalla on enemmän munakoisoa, tomaattia, oliiviöljyä ja durumvehnästä valmistettua pastaa.

Hyvää ruokahalua.

On ehdottomasti tullut vaikeammaksi järjestää ryhmämatkoja Venetsiaan. Paikalliset viranomaiset kiristävät koko ajan vaatimuksia matkatoimistoille ja pyrkivät keräämään mahdollisimman paljon rahaa. Ensimmäiseksi on otettu käyttöön turistivero, jonka maksamme päästäksemme kaupunkiin. Pysäköinti bussille maksaa noin 320 euroa, lisäksi meidän on pakko maksaa kallis paikallinen opas kaupungissa, ja lopuksi vuokrata niin sanotut ”whispers”-laitteita kuuntelua varten. Pakollinen paikallisten oppaiden käyttö on ristiriidassa EU työvoiman vapaan liikkuvuuden sääntöjen kanssa, mutta he väittävät koko kaupungin olevan monumentti, joka vaatii pääsylippua ja on siksi katsottava museoksi. Venetsiassa jaetaan myös sakkoja, jopa 3 000 euroa, jos matkanjohtaja on ”osoittanut rakennusta” ennen paikallisoppaan saapumista. Matkanjohtajalla ei tätem voi olla aktiivista roolia, kun paikallisopas ei ole läsnä.

Lisäksi tulojen varmistamiseksi paikallisille on nyt säädetty, että jokainen paikallisopas voi opastaa vain 25 henkilöä kerrallaan. Jos ryhmässämme on yli 25 henkilöä, jaamme ryhmän kahteen pienempään osaan. Ryhmät kulkevat muutaman metrin välein, jotta ilmeisesti täyttäisimme vähemmän tilaa! (Lue: jotta he voivat ansaita enemmän rahaa). Kuitenkin, jos käytämme niin sanottuja ”whispers”-laitteita, sama paikallinen opas voi opastaa yli 25 henkilön ryhmää, kunhan he eivät ole samassa ryhmässä, ja luonnollisesti maksamme silloin suuremman summan. Mutta meidän täytyy silti viedä vähemmän tilaa.

Albatros hoitaa kaikki nämä pienet haasteet asiakkaillemme ja sisällyttää luonnollisesti maksut matkan hintaan. Yritämme aina löytää parhaat ratkaisut ryhmillemme. Onneksi vain osa kaupungin vierailusta on opastettua, jolloin aikaa jää myös kaupungin tutkimiseen omatoimisesti. Vain kaksi korttelia pääkadulta löydät  mukavan ja aidomman Venetsian, jossa ihmisiä liikkuu vähemmän. Jos pysyt suurien nähtävyyksien lähellä ja pääkaduilla, ihmisiä on uskomattoman paljon! Mutta astu sivukaduille, ja Venetsia on yhtä ihana kuin 30 vuotta sitten. Teemme koko ajan parhaamme navigoidaksemme tätä hieman kaoottista tilannetta ja löydämme aina parhaan mahdollisen ratkaisun, jotta vieraamme voivat kokea Venetsian parhaalla mahdollisella tavalla.