Valko-Venäjä
Matkat kohteeseen Valko-Venäjä
Valko-Venäjä, virallisesti Valko-Venäjän tasavalta, sijaitsee Itä-Euroopassa. Se on monille tuntemattomampi ja suljettu maa. Valko-Venäjä rajoittuu Puolaan, Liettuaan, Latviaan, Venäjään ja Ukrainaan. Valko-Venäjällä on upeita UNESCOn suojelemia linnoja, mahtipontista neuvosto-arkkitehtuuria Minskissä, liikuttavaa ja dramaattista historiaa Brestin kaupungissa sekä henkeäsalpaavan kaunista luontoa. Kuten Belovežskaja Pushchan kansallispuistossa, jossa on ikivanhaa metsää ja biisoneita. Valko-Venäjällä sinua tervehtii erittäin vieraanvarainen kansa.
Valko-Venäjä
Valko-Venäjän luonto
Valko-Venäjä on alavaa maata. Korkein kohta on 346 metriä merenpinnan yläpuolella, ja maisema koostuu pääasiassa mäkisistä moreenimaisemista. Maassa on kaunista ja koskematonta luontoa, jossa on laajoja kosteikkoja ja viimeisiä jäänteitä aikoinaan suurimman osan Eurooppaa peittäneestä ikimetsästä. Metsät peittävät kolmanneksen maan pinta-alasta.
Valko-Venäjän historia
Nykyisen Valko-Venäjän asuttivat slaavit Keski-Euroopan suurten muuttoliikkeiden aikana noin 4–500 jKr. Mongolien hyökkäysten jälkeen 1200-luvulla Valko-Venäjästä tuli osa Liettuan herttuakuntaa, joka myöhemmin liitettiin Puolaan. Puola-Liettua oli sodassa naapurivaltioden kanssa satojen vuosien ajan, kunnes se jaettiin naapurimaidensa kesken 1700-luvun lopulla. Suurin osa Valko-Venäjästä liitettiin Venäjän tsaarikuntaan. Venäjän lokakuun vallankumouksen jälkeen vuonna 1917 Valko-Venäjä julistautui itsenäiseksi. Jo kahden vuoden kuluttua maasta tuli kuitenkin osa Neuvostoliittoa. Toinen maailmansota oli katastrofi Valko-Venäjälle. Stalinin terrori korvattiin saksalaisten teloituksilla ja karkotuksilla. 90 % Brestin kaupungista tuhottiin maan tasalle. Vuonna 1944 Neuvostoliiton armeija valtasi maan takaisin. Valko-Venäjästä tuli tärkeä teollisuusalue Neuvostoliitossa.
Minsk
Minsk on Valko-Venäjän pääkaupunki, jossa on noin 2 miljoonaa asukasta. Kaupunki on ollut tuhon partaalla useamman kerran. Toisen maailmansodan jälkeen 80 % kaupungista tuhoutui. Puolet kaupungin väestöstä menehtyi, mukaan lukien suurin osa kaupungin 50 000 juutalaisesta. Sodan jälkeen Neuvostoliiton armeija valtasi Minskin takaisin, ja kaupungin jälleenrakennus aloitettiin. Arkkitehtonisesti kaupunki on stalinistinen leveine paraatibulevardeineen, mahtipontisine rakennuksineen ja ylisuurine patsaineen. Jotkut kaupungin katujen nimistä herättävät myös muistoja neuvostoajasta, kuten Leninin katu, Marxin katu ja Engelsin katu.
Tänä päivänä Minskissä on kosmopoliittinen tunnelma. Se on moderni kaupunki, jossa on tyylikkäitä kahviloita, hyviä ravintoloita ja villkaita yökerhoja.